kunnes toisin todistetaan naiset syövät hopealautasilla tarjoiltuja sydämiä

isän sukutorpan pikkutyttö

paloi hengiltä tulitikkuleikeissä

olen useesti polttanut sormeni

sivutuulessa vanhalla coltilla

mutta kun kaksi

kiveä iskee kipinöitä toisiaan vasten

mä poltan sormeni sinusta

kun tanssin liekkien ympärillä

lähes vahingossa, transsissa ja pakonomana

ei sytytysnestettä tarvita.

kuinka kovasti tahansa yritän

kaataa vettä liekkeihin,

jotka nuolevat jalkojani,

polte ei katoa.

shh, ei saisi leikkiä tulella.

mutta se tappaa minut vielä

nukun kaiken yli

hiljaisuudessa on helpompi hengittää. ei kuule ajatusten virhelyöntejä, ne saavat jäädä puolikkaiksi ilmaan eikä kukaan pakota tarkentamaan. jatkuu tuntikausia ja minä uin maailmasta toiseen sivu sivulta, nauran ja itken ja hymähdän ja hymyilen ja palelen, aamun ensimmäiset linnut alkavat laulaa yhteisestä sopimuksesta yhtäaikaisesti enkä saa unta niiden viserrykseltä. tämä maailma on epätodellinen eikä täällä ole murheitani paitsi unissa, joissa seikkailevat painajaiset ja toiveet ja kaikki mitä on tai oli. vaikka sattuu en tahdo herätä

halu sanoa niin paljon ettei enää sanokaan mitään.

Kirjoituskoneesta

SUMU

nämä ovat ensimmäisiä sanoja. eivät kummoisia tai muistettaviakaan. ei siteerattavia vaan niillä joilla pyyhitään pöydänpintaa

KLINK

KLONK

k atsos kun minä en oikeastaan osaa vaihtaa riviväliä

ylianalysoi mis en kautta etenemistä vahinkosanoihin ja kaikkeen silt. tä v liltä. minussa asuu kaipaus henkilöimättömään kohteeseen ja HAIKEUS

jsa ikäväkin mutten tietenkään myönnä sitä kysyttäessä - tuntuiko virginia woolfistakin tältä ajatusvirran mukana ajelehtiessaan?n

katsos kun

minun ajatukseni

useimmiten poukkoilevat

suunnatta,

superpalloina

ja höyheninä

tai muistoina

(kipeänpuoleisina)

tai henkäyksinä(SI)

voi

minä

kuvittelen

tämän

kaiken

minä

minun nimeni on tämä (LOPPUVA) muste ja väärinhakatut kirjaime

ja pastellisävyiset muistot kipeimmistä ajoista

HIENOSSA MEKOSSA

SILKKILENINGISSÄ

PITELEN HATUSTANI KIINNI

VASTARAKENNETUN RAPATUN TALON

KATOLLA KORKEALLA

pidättää hengitystä

nyyhkäysten edellä

sielunsilmin

valkoisia linjoja

luulen tietäväni olevan iosaavani pystyväni tuntevani muistavani kykeneväni tulevani -ni -ani - ni - ani- NA

AA

AA

AA

silmät kiinni

epätotta totuutta

uneni.

pysäy tt ä ä . aloilleen.

näin.

vesi

tuijotan autonikkunaa vasten valuvia sadepisaroita, joita tuuli kuljettaa laidalta toiseen ja luulen, että voin ohjailla niitä sormellani, jos ne liikkuvat haluamaani suuntaan.



seison suihkussa silmät kiinni hiukset silmille valuen ja pidätän hengitystäni, käännän pääni kohti kellertävää lamppua ja luulen olevani jossain muualla tai ainakin unohdan kuka olen ihan pikkuhetkeksi.



juoksen uimapuvussa pellolla valtavien sadettimien alla, kosteita mättäitä jalkojen alla. kiljumme silloisen parhaan ystävämme kanssa kun sadetin vaihtaa suuntaa ja tekee pyöreitä vesisuihkuympyröitä



minä kellun tässä yhteenkietoutuneiden tapahtumien nesteessä, ihan kuin pääni olisi täynnä vettä ja uisin tämän talon huoneesta toiseen kuten muumeissa enkä tiedä pitäisikö uida koiraa, sammakkoa vai perhosta mutta kerrankin se ei pelota minua.

kuvat.

"Et tunne minua" on yksi lauseista julmimmista, keskustelukumppanin täysin poissulkeva itsekäs suojaväline (jota silti sekä käytän että kuulen) Mulla on taas itkemisestä raskaat silmäluomet. Jippu - En osaa elää. Vanhat jutut. En tiedä kuinka pyytäisin nätin tytön ulos. PYSTYISINKÖ KERTOMAAN pahimman viimeaikaisen tunnelukon luoneelle kuinka paljon hän satutti.Minä maksan valtiolle n.860e/kk plus sivistyspalvelut ja koulutus enkä edes maksa veroja.

Itkevä lintu

kuvat täältä.

minä & hän

Hän on itsevarma, sanavalmis, sosiaalinen, aikaansaava, fiksu ja kaunis. Hänen vaatekaappinsa tuntuu loputtomalta, hänen vaatteensa sopivat aina yhteen, tyylinsä on omanlainen, joka saa ihmiset katsomaan kadulla. Hän keksii parhaat ideat ja kun hän juo, hän nauraa ja tanssii enemmän ja häntä viedään. Hän kirjoittaa kantaaottavasti ja analysoiden, hänellä on pitkät jalat, sirot kädet ja laaja kaveripiiri. Hän flirttailee hieman, häneen ihastutaan. Hänen ei tarvitse tehdä aloitteita! Sukujuhlissa ihmetellään hänen taiteellisuuttaan, aikaansaamista ja koulunumeroita.

Minä itken iltaisin enkä osaa puhua tunteistani. En uskalla tehdä aloitteita! Pelkään puhua vieraille, en ajattele tekojani, tahdon satuttaa itseäni, haaveilen hyväksikäytetyksi tulemisesta. Minun keskivartaloni hyllyy, inhoan käsivarsiani, alasti olen lihava suorakulmio ja vaatteet päällä muodoton tikku. Kun juon, juon itseni pöydän alle, avaudun väärille ihmisille ja itken omaa mitättömyyttäni. Sanon pahasti ja annan ihmisten ymmärtää aikomukseni tahallaan väärin, kerjään sääliä ja hyväksyntää inhoamiltanikin ihmisiltä. Mielipiteeni vaihtuvat seurasta riippuen. Pelkään. Minä haaveilen turhia, jossittelen, ylianalysoin, elän haaveissa, ylidramatisoin, juoruan ja teen omia johtopäätöksiäni. En aina osaa pitää salaisuuksia tai sitten pidän ne liiankin hyvin. Menneisyyteni huhuilee taustallani. Tahdon silti olla paras, kaunein ja rakastetuin! En kuitenkaan kiinny helposti ja inhoan itseäni ja häntä. Onneksi hän on kuitenkin olemassa niin kovin harvojen tarvitsee tutustua minuun ja ne, jotka tutustuvat, toivovat useimmiten jättäneensä tutustumatta.