keskiviikko 25. elokuuta 2010


valut käsieni läpi
ojennettujen
sormieni
lomasta.
lattialle, palasina,
pelkään pudottavani
rakkaan kristalliseni
(olet vasta säröillä,
et sirpaleina niinkuin pelkään)

pelkään
tukehduttavani sut jos
pitelisin tiukemmin:
etkö tiedä?
lintujen on lennettävä
hetkittäin myös yksin



lauantai 21. elokuuta 2010

olemiseni sietämätön keveys
kietoutuu minuksi,
meidän osaksi -
minuksi sietämätön keveys
ja keveät kengät,
ideasiipiset kengät,
meiksi ja muiksi:

niiksi, joita kohti
keveät ajatukset
kurottelevat
sietämättömän helposti
silmien seuralaisena