Näytetään tekstit, joissa on tunniste why to cut yourself when you can be in love. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste why to cut yourself when you can be in love. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

26.02.2011

Kun pitelee toista tarpeeksi kauan kädestä, huomaa, ettei tunnekaan toisen käden olemassaoloa. Sormet liittyvät yhteisiksi. Vain unta edeltävät lihasten rentoutumiskouristukset rikkovat illuusion ja muistuttavat erillisyydestämme.

Kevyesti kiinni piteleviä ihmisiä on kaikkein helpoin rakastaa, sydän oppii takertumaan heihin omia aikojaan. Varjopuoleksi voidaan lukea, etteivät sellaiset ihmiset itse rakastu helposti, jos ollenkaan.

lasikuitutikkuja
juoksutat minua
huonessa nirhautuu
kyljet tapettiin

kiepun
pyörryttävyyksiin
kampean
syvyyksiin

kiintynyt näihin minua
kiduttaviin seiniin tykästynyt
tapaan jolla ne on tönittävä
ylös ettei tää kaatuisi
ettei tää loppuisi

rullaa ruumiini mattorullaan ja linkoa painepesurilla kun aurinko sulattaa sydämen

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

minä en
voi rakastaa
sinua ehjäksi

keskiviikko 25. elokuuta 2010


valut käsieni läpi
ojennettujen
sormieni
lomasta.
lattialle, palasina,
pelkään pudottavani
rakkaan kristalliseni
(olet vasta säröillä,
et sirpaleina niinkuin pelkään)

pelkään
tukehduttavani sut jos
pitelisin tiukemmin:
etkö tiedä?
lintujen on lennettävä
hetkittäin myös yksin



lauantai 21. elokuuta 2010

olemiseni sietämätön keveys
kietoutuu minuksi,
meidän osaksi -
minuksi sietämätön keveys
ja keveät kengät,
ideasiipiset kengät,
meiksi ja muiksi:

niiksi, joita kohti
keveät ajatukset
kurottelevat
sietämättömän helposti
silmien seuralaisena

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010


isän sukutorpan pikkutyttö
paloi hengiltä tulitikkuleikeissä
olen useesti polttanut sormeni
sivutuulessa vanhalla coltilla

mutta kun kaksi
kiveä iskee kipinöitä toisiaan vasten
mä poltan sormeni sinusta
kun tanssin liekkien ympärillä
lähes vahingossa, transsissa ja pakonomana
ei sytytysnestettä tarvita.

kuinka kovasti tahansa yritän
kaataa vettä liekkeihin,
jotka nuolevat jalkojani,
polte ei katoa.

shh, ei saisi leikkiä tulella.
mutta se tappaa minut vielä

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Muuri

muutamankymmenen sentin mittainen muuri meidän välissämme

sanat eivät kiipeä sen yli
katseet kurottavat pikaisesti hetkittäin hieman korkeammalle
(luovat sähköä, muuri pysyy)
musiikki puhuu ympärillämme lausein, joita emme osaa sanoa
tunnelmin, joita emme osaa luoda
ajatuksin, joiden olemassaoloa emme myönnä.

kaksi jääräpäätä näyttöpisteillä vieretyksin
piikitellen tai ilkeillen
tarkoittaen päinvastaista
vahventaen sitä kieroutunutta kulissia
(ylläpito unohtuu vain humalassa)

jos ärsyynnyn vielä hiemankin astun sinun reviirillesi
kavahditpa tai et