maanantai 31. toukokuuta 2010
"Et tunne minua" on yksi lauseista julmimmista, keskustelukumppanin täysin poissulkeva itsekäs suojaväline (jota silti sekä käytän että kuulen) Mulla on taas itkemisestä raskaat silmäluomet. Jippu - En osaa elää. Vanhat jutut. En tiedä kuinka pyytäisin nätin tytön ulos. PYSTYISINKÖ KERTOMAAN pahimman viimeaikaisen tunnelukon luoneelle kuinka paljon hän satutti.Minä maksan valtiolle n.860e/kk plus sivistyspalvelut ja koulutus enkä edes maksa veroja.
lauantai 29. toukokuuta 2010
perjantai 28. toukokuuta 2010
minä & hän
Hän on itsevarma, sanavalmis, sosiaalinen, aikaansaava, fiksu ja kaunis. Hänen vaatekaappinsa tuntuu loputtomalta, hänen vaatteensa sopivat aina yhteen, tyylinsä on omanlainen, joka saa ihmiset katsomaan kadulla. Hän keksii parhaat ideat ja kun hän juo, hän nauraa ja tanssii enemmän ja häntä viedään. Hän kirjoittaa kantaaottavasti ja analysoiden, hänellä on pitkät jalat, sirot kädet ja laaja kaveripiiri. Hän flirttailee hieman, häneen ihastutaan. Hänen ei tarvitse tehdä aloitteita! Sukujuhlissa ihmetellään hänen taiteellisuuttaan, aikaansaamista ja koulunumeroita.
Minä itken iltaisin enkä osaa puhua tunteistani. En uskalla tehdä aloitteita! Pelkään puhua vieraille, en ajattele tekojani, tahdon satuttaa itseäni, haaveilen hyväksikäytetyksi tulemisesta. Minun keskivartaloni hyllyy, inhoan käsivarsiani, alasti olen lihava suorakulmio ja vaatteet päällä muodoton tikku. Kun juon, juon itseni pöydän alle, avaudun väärille ihmisille ja itken omaa mitättömyyttäni. Sanon pahasti ja annan ihmisten ymmärtää aikomukseni tahallaan väärin, kerjään sääliä ja hyväksyntää inhoamiltanikin ihmisiltä. Mielipiteeni vaihtuvat seurasta riippuen. Pelkään. Minä haaveilen turhia, jossittelen, ylianalysoin, elän haaveissa, ylidramatisoin, juoruan ja teen omia johtopäätöksiäni. En aina osaa pitää salaisuuksia tai sitten pidän ne liiankin hyvin. Menneisyyteni huhuilee taustallani. Tahdon silti olla paras, kaunein ja rakastetuin! En kuitenkaan kiinny helposti ja inhoan itseäni ja häntä. Onneksi hän on kuitenkin olemassa niin kovin harvojen tarvitsee tutustua minuun ja ne, jotka tutustuvat, toivovat useimmiten jättäneensä tutustumatta.
Minä itken iltaisin enkä osaa puhua tunteistani. En uskalla tehdä aloitteita! Pelkään puhua vieraille, en ajattele tekojani, tahdon satuttaa itseäni, haaveilen hyväksikäytetyksi tulemisesta. Minun keskivartaloni hyllyy, inhoan käsivarsiani, alasti olen lihava suorakulmio ja vaatteet päällä muodoton tikku. Kun juon, juon itseni pöydän alle, avaudun väärille ihmisille ja itken omaa mitättömyyttäni. Sanon pahasti ja annan ihmisten ymmärtää aikomukseni tahallaan väärin, kerjään sääliä ja hyväksyntää inhoamiltanikin ihmisiltä. Mielipiteeni vaihtuvat seurasta riippuen. Pelkään. Minä haaveilen turhia, jossittelen, ylianalysoin, elän haaveissa, ylidramatisoin, juoruan ja teen omia johtopäätöksiäni. En aina osaa pitää salaisuuksia tai sitten pidän ne liiankin hyvin. Menneisyyteni huhuilee taustallani. Tahdon silti olla paras, kaunein ja rakastetuin! En kuitenkaan kiinny helposti ja inhoan itseäni ja häntä. Onneksi hän on kuitenkin olemassa niin kovin harvojen tarvitsee tutustua minuun ja ne, jotka tutustuvat, toivovat useimmiten jättäneensä tutustumatta.
torstai 27. toukokuuta 2010
suupielten liikkeistä
useanlaisia hymyjä
n:o 1
huulet jännittyvät ja suunpielet vaivoin kääntyvät kohoomaan
mutta ne silmät ei naura, ne on lasia
kuorta, kuorta, roolia
tahtoisin nähdä sut kokonaan
n:o 2
aito haavoittuva ja lumoava
sanoo: kaikki tämä ei ole näin ja osa on toisin
ulottuu korviin ja silmiin asti ennen kuin feidautuu ujonsuloisena
sä leikit liekinheittimellä mun sisällä
tiedäthän:
minä en ole tämä kyynisyyksiä laukova suu en tämä typerä kuori en mikään en ole mikään sinä et tiedä mitään minä en ole mitään en mitään en mitään en mikään. piirrä ääriviivani
tiistai 11. toukokuuta 2010
suvanto
oon tämä suvantojen, pyörteiden, aaltojen, vaahtopäiden meri
kuohuna laineilla
vesi, joka iskeytyy rantakallioihin
hioo epäsopivat kulmat
vahinkolauttana öljyvuotona laineilla
venyn en tunne reunoja en näe rajoja en tunne minua
minne aallot tahtovat
minua kuljettaa
oon kaikkialla ja en missään.
aallonpohja
suvanto
en muista hengittää
istun pohjalla kivenmurikat taskuissa
sillä paikalla kasvaa punaruskeeta meriheinää
itkee meripihkaa
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Muuri
muutamankymmenen sentin mittainen muuri meidän välissämme
sanat eivät kiipeä sen yli
katseet kurottavat pikaisesti hetkittäin hieman korkeammalle
(luovat sähköä, muuri pysyy)
musiikki puhuu ympärillämme lausein, joita emme osaa sanoa
tunnelmin, joita emme osaa luoda
ajatuksin, joiden olemassaoloa emme myönnä.
kaksi jääräpäätä näyttöpisteillä vieretyksin
piikitellen tai ilkeillen
tarkoittaen päinvastaista
vahventaen sitä kieroutunutta kulissia
(ylläpito unohtuu vain humalassa)
jos ärsyynnyn vielä hiemankin astun sinun reviirillesi
kavahditpa tai et
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



