hiljaisuudessa on helpompi hengittää. ei kuule ajatusten virhelyöntejä, ne saavat jäädä puolikkaiksi ilmaan eikä kukaan pakota tarkentamaan. jatkuu tuntikausia ja minä uin maailmasta toiseen sivu sivulta, nauran ja itken ja hymähdän ja hymyilen ja palelen, aamun ensimmäiset linnut alkavat laulaa yhteisestä sopimuksesta yhtäaikaisesti enkä saa unta niiden viserrykseltä. tämä maailma on epätodellinen eikä täällä ole murheitani paitsi unissa, joissa seikkailevat painajaiset ja toiveet ja kaikki mitä on tai oli. vaikka sattuu en tahdo herätä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti