keskiviikko 25. elokuuta 2010


valut käsieni läpi
ojennettujen
sormieni
lomasta.
lattialle, palasina,
pelkään pudottavani
rakkaan kristalliseni
(olet vasta säröillä,
et sirpaleina niinkuin pelkään)

pelkään
tukehduttavani sut jos
pitelisin tiukemmin:
etkö tiedä?
lintujen on lennettävä
hetkittäin myös yksin



2 kommenttia:

  1. kirjoitat ihan mielettömän kauniisti♥
    minä haluan lentää yksin.

    VastaaPoista
  2. minäkin! vaikka joskus hetkittäin onkin kivaa lentää yhdessä muodostelmassa.

    VastaaPoista