Kaatosadekuuroja

Minulla ja säällä on jotain yhteistä. Emme osaa päättää. Sääkaimani sataa, tuulee ja paistaa saman vuorokauden sisään vuoronperään ja yhtäaikaisesti, minä itken ja nauran samaan aikaan enkä tiedä kumpaa mieltä mahdoin olla. Viha, pelko, välittäminen, rakkaus, kipu ja ontto ei-mikään kietoutuvat minussa yhdeksi sekavaksi tunteeksi. Vaikka aurinko kuumottaa iholla ja sade liimaa hiukseni päälakeen, en näe yhtään sateenkaarta. Unia näen kuitenkin. Yhdessä hän makaa kylpyammeessa punaiseksi värjäytyneen veden ympäröimänä ja joku muu vastaa puheluihin hänen puolestaan, kertoo tilanteesta ja minä itken keskellä kaupunkia, joudun vielä kertomaan kaikille muille hänen kuolemastaan. Heräsin oikeaan itkuun tajuten etten voi edes soittaa hänelle.